Sovitaanko, että jos tänään kirjoitan minuutin, niin sitten joku toinen päivä 19 minuuttia? Yksinkertaisesti en ole kovinkaan vakavahenkisellä tuulella. Kurkkukaan ei ole enää eiliseen malliin kipeä, joskin jonkin verran kuitenkin. Ei hitsin hitsi. Ei tällä tavalla voi kuitenkaan lopettaa. Kymmenen minuuttia on taisteltava. Luettelen vaikka biisejä, joita mielellään laulan karaokessa:

Joutsenlaulu, Lanka Palaa, Get On, Kaksi Lensi Yli Käenpesän, Lauralle, Levottomat Jalat, Nuori Rakkaus, Laivat, Paratiisi, Kuuma Kesä, Jäävalssi, Paperitähdet, Elämänmeno, Sadan Vuoden Yksinäisyys, Väinö (Sleeppareiden), Peltirumpu, Musta Aurinko Nousee, Tahdon Rakastella Sinua, Moottoritie On Kuuma, Pohjois-Karjala, I Will Stay, Kauppaopiston Naiset, Lumi Teki Enkelin Eteiseen, Mandoliinimies, Juokse Villi Lapsi, Kevät, Kirjoita Postikorttiin, Njet Njet, Voi Kuinka Me Sinua Kaivataan, Vuosisadan Rakkaustarina, Ryysyranta

ja niin edelleen ja niin edelleen...

Päivän video

Taas on viikko päättynyt. Minulla on korva tai sinne johtava nielukäytävä kipeä. Jopa siinä määrin, että on vaikea keskittyä kirjoittamiseen. Eilisestä juoksusta se tuli, olisi sittenkin pitänyt malttaa vielä yksi päivä. Lisäkipua saattaa aiheuttaa, että olen yrittänyt omatoimisesti sorkkia nielua, ajaa sieltä pahaa karmaa pois. Nyt syön ranskalaisia ja pihviä, syödessäkin sattuu. Raaka jätkä ei valittaisi, se menisi juoksemaan. Toisaalta, en minäkään vielä tämmöisessä tilassa lääkärille menisi. Juoksemaan ei kuitenkaan viitsi lähteä, ennen kuin on ihan 100-prosenttisen tip top kunnossa.

Mitäkö olen tänään tehnyt? No, se ei varsinaisesti kuulu kenellekään, mitä vapaa-aikanani teen. Toisaalta, kun nyt kerran olen tätä blogia alkanut kirjoittaa, niin ehkä voin kertoa. Olen kirjoittanut runoja. Kai minulle jokin pakkoneuroosi on niiden suhteen tullut. Ei sunnuntaina jaksa tehdä mitään järkevääkään ja kun juoksemaan ei pääse, eikä ole rahaa eikä suhteita tehdä muuta, niin mitä jää?

Tietysti voisi lukea, mutta olen ollut tänään tosi keskittymiskyvyttömällä tuulella. Ensin ajattelin, että pyytäisin yhtä ystävää kylään, mutta en sitten jaksanut. Kun ei juokse, niin ei jaksa mitään muutakaan. Tai en yleistä, todellakaan, mutta minun kohdallani asia menee näin.

Nyt kyllä tekstiä syntyy yllättävänkin hyvin, vaikka tämä onkin ekan illan jälkeen alkanut maistua pakkopullalta. Yritän kuitenkin sitkeästi pysytellä tavoitteessa. Vielä on 359 päivää jäljellä.

Päivän video 

Juoksin tänään pitkästä aikaa. Tosin vain 3km. Mutta sekin oli paljon siihen nähden, etten ole juossut kahteen ja puoleen viikkoon lainkaan. Se oli voimakas kokemus. Keltaiset lehdet rapisivat tossujen alla linnan kohdalla, kosteanviileä syysilma vihmoi hellästi poskilla, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan huomasi, että jalat ovat olemassa. Se seitsemäntoista minuuttia jonka lenkillä vietin, sen aikana tunsin eläväni enemmän kuin kertaakaan edeltävien kahden ja puolen viikon aikana. Mitä elämä on? Jokaisella on siitä oma käsityksensä, mutta minulle on jäänyt ikimuistoisesti mieleen se Jouko Turkan lausahdus, miten hän kokee kävellessään lähikauppaan enemmän kuin tavallinen ihminen etelänmatkalla. Niin, tuo saattaa kuullostaa erittäin pöyhkeältä ja sitä onkin, mutta asian voi nähdä myös toiselta kantilta. Kun teemme niitä tekoja, joita kaikki ja muutkin, olemme "villejä ja vapaita" suorittaen "radikaaleja traditioitamme", ehkä kuitenkin jonkin verran vain suoritamme, seurailemme jo puhki kuljettuja jalanjälkiä. Todelliset kokemukset syntyvät jostain muusta. Elämä on kuin pitkä joki, johon välillä syntyy luonnostaan patoja, jotka välillä sitten murtuvat ja niin edelleen. Eipä muuta.

Päivän video

Unohdinpa melkein kirjoittaa tänne. Jumitin koko illan kotona ja kirjoitin älyvapaita runoja sekä mesetin vähän. Yskä on taas parantunut hieman, mutta vain hieman. Koko elämäni tuntuu pyörivän varsin hölmöjen asioiden ympärillä. Iltapäivällä tein vähän aikaa juoksuohjelmaa ja sekin jäi kesken. Osaankohan enää edes juosta? Lähetin opiskelija-asuntoyhdistykselle sähköpostin, jossa pyysin viitenumeroa ja tilinumeroa. Olen kadottanut loka- ja marraskuun kupongit johonkin. Mikroaaltouuni pitäisi nostaa eteisestä olohuoneeseen. Siinä saa vähän liikuntaa. Söin tänään kaksi pitsaa ja lukemattoman määrän satsumia. Vedin myös levyn suklaata. Piti syödä myös jäätelöä, mutta sen parasta ennen päiväys oli mennyt umpeen, joten en syönyt. Runojani kehuttiin. Se tuntui hyvältä. Ihminen on pohjimmiltaan narsisti tai ainakin minä olen. Nyt kun kirjoittelen tätä, koko homma tuntuu kovin huvittavalta. Latelen täällä yksinäni itsestäänselvyyksiä sillä aikaa kun jotkut jossain toisaalla elävät. Keskiviikkona olisi ollut paikallisen ylioppilasteatterin perustamistilaisuus. En sitten mennyt. Selittelin menemättömyyttä itselleni flunssalla, mutta varmaan suurin syy on se, että en jaksa sitoutua nyt semmoiseen ja vielä suurempi syy, etten uskaltanut mennä. Ne olivat varmaan kaikki eka vuoden opiskelijoita, enkä tunne niistä ketään. Tosiaan ihmistä pelkään, niinkuin Tavaramarkkinat toteaa Kevät-biisissään. Hassua siinä mielessä, että työn puitteissa olen ollut tekemisissä kymmenien, satojen, ellen jopa tuhansien pienten, keskisuurten ja kookkaiden ihmisten kanssa. Mutta sellaista elämä on. Ehkä minussa on aimo annos introverttiä. Nyt taidan lopettaa. Hyvää viikonloppua.

Päivän video

 

 

Ja kurkku on vieläkin kipeä. Tämä on outoa, en oikein tiedä, olenko kipeä vain en. Alan jo epäillä luulosairautta. Toisaalta kuvitelmissani epäilen myös angiinaa ja olen näkevinäni kurkussa valkoisia pilkkuja. En käynyt juoksemassa. Yritän nyt selvitä vielä viikonlopun yli käymättä lääkärissä, kun kuumetta ei kumminkaan edelleenkään ole.

Jauhoin myös purukumin avulla leukani kipeäksi äsken. Olen ollut nyt yli kaksi viikkoa juoksematta. Sekin saattaa tehdä  oudon olon. Tällä vuosituhannella ei ole näin pitkää juoksutaukoa ollut ja sitäkin ennen harvemmin. Silloin kun jouduin aikoinaan keuhkokuumeen takia sairaalaan, olin juoksematta yli kuukauden.

Ai niin, olinhan minä vuosi sitten pari viikkoa juoksematta, mutta silloin olin selkeästi kipeä ja kuumeileva. Sanotaanko nyt sitten vaikka sillä tavalla, että kuumeettomana en yleensä ole ollut näin kauaa juoksematta.

Jos nyt mentäisiin vähän muihinkin asioihin. Kävin äsken lukemassa hyvän runokokoelman, ostin kaupasta Echinaforcea, kirjoitin itse hieman lyriikkaa. Se oli urheiluaiheista ja olen siihen varsin tyytyväinen. Opiskelukirjoista olen lähinnä katsellut kuvia. Pitäisi varmaan yrittää joskus sitä helkkarin graduakin jyystää menemään.   

En ole vielä syönyt tänään, ajattelin pistää lihapiirakan uuniin.

Kylläpä kymmenen minuuttia on vierinyt tänään vitkaan. Ei ole oikein ehtinyt aloittaakaan, ajatuksia kyllä olisi. Mitähän vielä? Ei mitään, pistän linkin:

Päivän video